Rapakon toiselle puolelle (2/2)
Edellisessä postauksessa unohdin kokonaan mainita, että olen menossa työssäoppimaan Marjo Kivimaalle, jolla on nyt talli Sisyfos Söderby Gårdissa.
__
Aamu valkeni jo aikaisin. Tupun kanssa mentiin seitsemän aikoihin tutkimaan laivan informaatiotaulusta, että missä oikein ollaan. Ohi menevät laivat ja saaristo alkoi hahmottua. Mentiin kuitenkin vielä nukkumaan tunniksi, ennen kuin mentiin aamupalalle.
Laiva saapui Tukholman satamaan 9.45, josta sitten mentiin bussilla keskustaan. En joutunutkaan menemään Märstaan yksin, vaan perheeni ja Tupu päättivät tulla saattamaan ”perille” asti.
Pyörittiin ympäri rautatieasemaa, tutkien eri infokylttejä ja etsien tietoa minne pitäisi mennä.
Nostin ensimmäiset kruunut ja siinä sitten todellisuus alkoi pikkuhiljaa iskeytymään. Täällä sitten oltaisiin se pari kuukautta.
Ensimmäiset paniikin tunteet nousivat pintaan kun junalippujen ostossa oli pieniä ongelmia. Kuitenkin siitä selvittiin, mutta oikean raiteen löytäminen oli seuraava haaste. Takeltelin englanniksi kysyessäni miten löydämme oikean raiteen ja onneksi avulias apteekin täti auttoi meitä.
Matkalla tuli mieleen taas kaikenlaista. Kaupankäynti oli päällisin puolin mielessä, nälkä alkoi kasvamaan. Samalla tuli seurattua, että missä mennään. Ohikiitävät rakennukset, autot ja kaukana lentävät lentokoneet, pian oltaisiin perillä.
Saavuttiin Märstaan vähän ennen kahtatoista, tunti oli silloin vielä siihen että Marjo hakisi mut. Siinä sitten odoteltiin, paikallisella "R-kioskilla" - Pressbyrån:issa. Yhden aikoihin Marjo saapui hakemaan aseman pihasta, pakattiin tavarat kyytiin ja hyvästelin muut. Sitten alkoi matka kohti Sisyfos:ia.
Perille kun päästiin käytiin pyörähtämässä nopeasti tallissa, sitten saavuin ”akvaarioon” eli asuntoon, jossa majoitun Miian kanssa. Miia on Marjon ja Mikan (Forss) hevosenhoitaja.
Olo oli helpottunut, sillä kaikki ovat olleet todella mukavia ja onneksi on myös tuttujakin, kun Pakkasen Elina on myös täällä Sisyfossissa.
Ilta on mennyt lähinnä tavaroita purkiessa, kaupassa käydessä ja oleskelemalla.
Huomenna sitten alkaakin työt aamulla kuudelta. Pikkuisen alkaa jo tuntumaan koti-ikävä, etenkin kun välillä ei saa yhteyttä kehenkään.
__
Aamu valkeni jo aikaisin. Tupun kanssa mentiin seitsemän aikoihin tutkimaan laivan informaatiotaulusta, että missä oikein ollaan. Ohi menevät laivat ja saaristo alkoi hahmottua. Mentiin kuitenkin vielä nukkumaan tunniksi, ennen kuin mentiin aamupalalle.
 |
| Aamu valkenee Ruotsissa |
Laiva saapui Tukholman satamaan 9.45, josta sitten mentiin bussilla keskustaan. En joutunutkaan menemään Märstaan yksin, vaan perheeni ja Tupu päättivät tulla saattamaan ”perille” asti.
Pyörittiin ympäri rautatieasemaa, tutkien eri infokylttejä ja etsien tietoa minne pitäisi mennä.
Nostin ensimmäiset kruunut ja siinä sitten todellisuus alkoi pikkuhiljaa iskeytymään. Täällä sitten oltaisiin se pari kuukautta.
Ensimmäiset paniikin tunteet nousivat pintaan kun junalippujen ostossa oli pieniä ongelmia. Kuitenkin siitä selvittiin, mutta oikean raiteen löytäminen oli seuraava haaste. Takeltelin englanniksi kysyessäni miten löydämme oikean raiteen ja onneksi avulias apteekin täti auttoi meitä.
 |
| Kohti Märstaa |
Saavuttiin Märstaan vähän ennen kahtatoista, tunti oli silloin vielä siihen että Marjo hakisi mut. Siinä sitten odoteltiin, paikallisella "R-kioskilla" - Pressbyrån:issa. Yhden aikoihin Marjo saapui hakemaan aseman pihasta, pakattiin tavarat kyytiin ja hyvästelin muut. Sitten alkoi matka kohti Sisyfos:ia.
Perille kun päästiin käytiin pyörähtämässä nopeasti tallissa, sitten saavuin ”akvaarioon” eli asuntoon, jossa majoitun Miian kanssa. Miia on Marjon ja Mikan (Forss) hevosenhoitaja.
Olo oli helpottunut, sillä kaikki ovat olleet todella mukavia ja onneksi on myös tuttujakin, kun Pakkasen Elina on myös täällä Sisyfossissa.
Ilta on mennyt lähinnä tavaroita purkiessa, kaupassa käydessä ja oleskelemalla.
 |
| Paikallinen Lidl, kyllä nopeasti ajateltuna olisi kallista makarooni, mutta oikeasti se on n. 70 senttiä |
Huomenna sitten alkaakin työt aamulla kuudelta. Pikkuisen alkaa jo tuntumaan koti-ikävä, etenkin kun välillä ei saa yhteyttä kehenkään.
Kommentit
Lähetä kommentti